torstai 23. helmikuuta 2012
Ennakkotunnelmia Kuningatar K:sta
Olemme menossa äidinkielen ryhmämme kanssa teatteriin katsomaan näytelmä nimeltä Kuningatar K. En ole käynyt teatterissa moneen vuoteen joten se voi olla ihan mukavaakin vaihtelua. Näytelmän ohjaaja kävi kertomassa meille näytelmästä ja muutenkin ohjaajan ja näyttelijöiden työstä ja minusta sitä oli todella mielenkiintoista kuunnella. Tiedän siis jo hieman mitä tulee tapahtumaan ja millaisesta näytelmästä ja juonesta on kyse. Luulen että Kuningatar K voi olla hyväkin ja toivon että sen olevan selkeä, että on helppo pysyä kärryillä juonenkäänteissä ja tapahtumissa.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Kuka todella aiheutti kuoleman ?
Kirjan Minne tytöt kadonneet on kirjoittanut Leena Lehtolainen, ja se on hänen uusin kirjansa, julkaistu vuonna 2010. Minne tytöt kadonneet on myös viime vuoden lainatuin kirja. Kirja on suositun Maria Kallio -sarjan 11. osa, jonka pääosassa esiintyy kukas muukaan kuin rikospoliisi Maria Kallio.
Lehtolainen on syntynyt 11. maaliskuuta 1964 ja on Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hän on kirjoittanut ja julkaissut todella paljon kirjoja, esimerkiksi muuta aikuisille suunnattua kirjallisuutta ja nuorten kirjoja, joilla hän aloitti uransa. Lehtolainen on saanut myös monia kirjallisuus palkintoja, ja hänen kirjojaan on käännetty 14. eri kielelle.
Kirjassa Minne tytöt kadonneet kohtaavat hienosti kaksi täysin eri maailmaa, nykyajan Suomi, sekä Islamin uskoisten maahanmuuttajien kulttuuri ja elämäntavat. Kirjassa kolme muslimityttöä eri perheistä katoaa jälkiä jättämättä ja neljäs löytyy murhattuna hangesta. Rikospoliisi Maria Kallio ja hänen tiiminsä käyvät selvittämään tapauksia, joissa tyttöjen perheet eivät muka tiedä asiasta mitään.
Itse pidin teoksesta paljon, se oli todella mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen. Kun pääsin vauhtiin en olisi millään malttanut lopettaa lukemista. Kirjassa oli kuvattu hienosti eri uskontoja, niiden kohtaaminen ja erilaiset elämäntavat täällä nykyaikaisessa Suomessa. Koska kirja on julkaistu niin vähän aikaa sitten, vuonna 2010, oli kaikki niin todenmukaista että pystyin eläytymään kirjaan täysin. Kirja sijoittuu myös vuosiluvuiltaan tähän aikaan jonka ansiosta se oli vielä todentuntuisempi, ja ajattelin koko ajan että näin on tapahtunut oikeasti aivan vähän aikaa sitten. Kaikki tekniikka ja rikosten ratkaisukeinotkin ovat nykyaikaisia, sekä monet muslimitytöt tahtovat päästä eroon huivistaan, kuten tänäpäivänä.
Noin puoleen väliin asti kirja kuitenkin oli välillä hieman tylsä, kun ei tapahtunut mitään todella jännää tai radikaalia ratkaisun suhteen. Lisäksi alkuun ja joihinkin kohtiin oli tungettu joitakin muistoja ajasta kun Kallio oli Afganistanissa, ja siellä kuoli monia ihmisiä, mukaan lukien hänen hyvä ystävänsä. Minusta se oli kiinnostavaa, mutta en päässyt täysin jyvälle että mikä sen tarkoitus oli kirjassa, koska se ei muuten liittynyt kirjan tapahtumiin. Välillä minua raivostutti suunnattomasti kirjan aikana, kun olin jo alkumetreillä täysin varma erään tytön murhaajasta, mutta poliisit eivät voineet olla siitä varmoja, tai tehdä mitään ilman todisteita, vaikka kaikki merkit olivat ilmassa. Loppua kohden kirja muuttui yhä vain jännittävämmäksi. Tapahtui aikamoinen juonenkäänne, jota en olisi osannut odottaa ja se sai minut todella hämmästymään. Murhaajasta olin täysin oikeassa, mutta siihen liittyvät monet muut juonenkäänteet olivat todella odottamattomia. Kun juttu alkoi todella ratketa en olisi malttanut millään lopettaa lukemista, tahdoin vain lisää ja lisää.
Kieli kirjassa oli selvää yleiskieltä, mutta joissakin vuorosanoissa oli myös slangi -sanastoa, sijoittuuhan kirja sentään pääosin Espooseen. Minne tytöt kadonneet on melko tavanomainen dekkari, jossa on minä -kertoja, joka helpotti vielä lisää kirjaan samaistumista. Pidän muutenkin enemmän kirjoista, joissa kertojana on päähenkilö itse.
Pidin siis kirjasta todella paljon ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, varsinkin jos on rikoskirjallisuudesta kiinnostunut. Itse ainakin aion tämän jälkeen lukea muitakin Maria Kallio kirjoja, oli tämä sen verran hyvä ja innoittava. Kirja myös pisti miettimään että tällaista todellakin tapahtuu Suomessa vaikka se onkin niin hirveää. Lisäksi minua suututti kovasti miten muslimi naisia kohdellaan ja määräillään, ja pidetään alempiarvoisina kuin miehiä. Kirja todellakin avaa silmiä monilta eri näkökulmilta, joten suosittelen sitä kaikille !
(sanoja 495)
Lehtolainen on syntynyt 11. maaliskuuta 1964 ja on Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hän on kirjoittanut ja julkaissut todella paljon kirjoja, esimerkiksi muuta aikuisille suunnattua kirjallisuutta ja nuorten kirjoja, joilla hän aloitti uransa. Lehtolainen on saanut myös monia kirjallisuus palkintoja, ja hänen kirjojaan on käännetty 14. eri kielelle.
Kirjassa Minne tytöt kadonneet kohtaavat hienosti kaksi täysin eri maailmaa, nykyajan Suomi, sekä Islamin uskoisten maahanmuuttajien kulttuuri ja elämäntavat. Kirjassa kolme muslimityttöä eri perheistä katoaa jälkiä jättämättä ja neljäs löytyy murhattuna hangesta. Rikospoliisi Maria Kallio ja hänen tiiminsä käyvät selvittämään tapauksia, joissa tyttöjen perheet eivät muka tiedä asiasta mitään.
Itse pidin teoksesta paljon, se oli todella mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen. Kun pääsin vauhtiin en olisi millään malttanut lopettaa lukemista. Kirjassa oli kuvattu hienosti eri uskontoja, niiden kohtaaminen ja erilaiset elämäntavat täällä nykyaikaisessa Suomessa. Koska kirja on julkaistu niin vähän aikaa sitten, vuonna 2010, oli kaikki niin todenmukaista että pystyin eläytymään kirjaan täysin. Kirja sijoittuu myös vuosiluvuiltaan tähän aikaan jonka ansiosta se oli vielä todentuntuisempi, ja ajattelin koko ajan että näin on tapahtunut oikeasti aivan vähän aikaa sitten. Kaikki tekniikka ja rikosten ratkaisukeinotkin ovat nykyaikaisia, sekä monet muslimitytöt tahtovat päästä eroon huivistaan, kuten tänäpäivänä.
Noin puoleen väliin asti kirja kuitenkin oli välillä hieman tylsä, kun ei tapahtunut mitään todella jännää tai radikaalia ratkaisun suhteen. Lisäksi alkuun ja joihinkin kohtiin oli tungettu joitakin muistoja ajasta kun Kallio oli Afganistanissa, ja siellä kuoli monia ihmisiä, mukaan lukien hänen hyvä ystävänsä. Minusta se oli kiinnostavaa, mutta en päässyt täysin jyvälle että mikä sen tarkoitus oli kirjassa, koska se ei muuten liittynyt kirjan tapahtumiin. Välillä minua raivostutti suunnattomasti kirjan aikana, kun olin jo alkumetreillä täysin varma erään tytön murhaajasta, mutta poliisit eivät voineet olla siitä varmoja, tai tehdä mitään ilman todisteita, vaikka kaikki merkit olivat ilmassa. Loppua kohden kirja muuttui yhä vain jännittävämmäksi. Tapahtui aikamoinen juonenkäänne, jota en olisi osannut odottaa ja se sai minut todella hämmästymään. Murhaajasta olin täysin oikeassa, mutta siihen liittyvät monet muut juonenkäänteet olivat todella odottamattomia. Kun juttu alkoi todella ratketa en olisi malttanut millään lopettaa lukemista, tahdoin vain lisää ja lisää.
Kieli kirjassa oli selvää yleiskieltä, mutta joissakin vuorosanoissa oli myös slangi -sanastoa, sijoittuuhan kirja sentään pääosin Espooseen. Minne tytöt kadonneet on melko tavanomainen dekkari, jossa on minä -kertoja, joka helpotti vielä lisää kirjaan samaistumista. Pidän muutenkin enemmän kirjoista, joissa kertojana on päähenkilö itse.
Pidin siis kirjasta todella paljon ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, varsinkin jos on rikoskirjallisuudesta kiinnostunut. Itse ainakin aion tämän jälkeen lukea muitakin Maria Kallio kirjoja, oli tämä sen verran hyvä ja innoittava. Kirja myös pisti miettimään että tällaista todellakin tapahtuu Suomessa vaikka se onkin niin hirveää. Lisäksi minua suututti kovasti miten muslimi naisia kohdellaan ja määräillään, ja pidetään alempiarvoisina kuin miehiä. Kirja todellakin avaa silmiä monilta eri näkökulmilta, joten suosittelen sitä kaikille !
(sanoja 495)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)