3. tekstitaitovastaus

c)  Vanhukset mielensäpahoittajina

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan (2010) luvussa Vaniljaeskimo puhuu minä-kertojana vanha mies, joka ei selvästi ole tyytyväinen nykypäivän toimintaan ja asiakaspalveluun.

Kyrön tekstistä saa melko negatiivisen kuvan vanhuksista sekä vanhuudesta, sillä mihinkään uuteen ei olla tyytyväisiä ja 'asiat olivat paremmin' ennen vanhaan. Vanhukset ovat tottuneet teitittelyyn sillä se kuului tapoihin heidän nuoruudessaan, joten novellin mies on todella järkyttynyt ja pahoillaan kun lääkäri ei teitittelekään häntä, eikä edes sinuttele, vaan puhuu sä- murteella. Vanhuksen mielestä tämä oli osoitus ettei enää osata edes suomen kieltä puhua.  Vanhuksen mielestä sinutella saa vain hyvin tunnettaessa, eikä nuori 'pojankloppi' poninhännällä ja farkuilla varustettuna ole varsinkaan sopiva henkilö sinuttelemaan. Lääkäri ei myöskään kättele miestä bakteerien pelossa, joka on myös osoitus epäkunnioituksesta vanhuksen silmin. Tekstin vanhus ei myöskään pidä kun lääkäri kirjaa tietoja tietokoneella, eikä paperille niin kuin ennen. Myöskin vanhan ja tutun lääkärin vaihtuminen nuorempaan sapettaa. Tästä saa kuvan etteivät vanhat ihmiset pidä tekniikan kehityksestä tai uudistuksista ja muutoksista yhteiskunnassa.

Novellin vanhus kertoo ajavansa taksiseteleillä edestakaisin, kun terveyskeskuksenkin parkkipaikallakin voi nykyisin joutua kolariin. Tästä saa käsityksen ettei vanhukset pidä myöskään nykymaailman hurjastelijoista tai autoilukulttuurista. Vakuutuslappujen täyttö on myös suuri ja vaivalloinen homma. Tekstin mies oli kauhuissaan kun jäätelökioskilla ei ollutkaan suomalainen tyttö myymässä, vaan ulkomainen. Mies epäili hyvin ennakkoluuloisesti tytön työskentelytaitoa ja oli muutenkin hämmentynyt kun myyjä osasikin suomea. Tästä tulee mieleen että vanhukset ovat usein rasistisia ja ajattelevat ’suomi suomalaisille’ –tyylillä, eiväthän he ole tottuneet koko ajan lisääntyvään kansainvälisyyteen.

Kaiken kaikkiaan Tuomas Kyrön novellista saa melko tyytymättömän kuvan vanhuksista, ja tulee tunne ettei mikään ole nykymaailmassa hyvin. Toisaalta vanhan miehen ajatukset ovat hauskoja, koska ne kuvastavat käsitystä niin erilaisesta maailmasta.

pe 12.4

a. ) 

       Emilin mieleen putkahti muisto lapsuudesta. Emilille luettiin usein satua hieman omituisesta miehestä, joka kasvatti pingviinejä. Mies muistutti todella paljon sadun miestä, joskin hän oli kuin nuutunut ja vanha versio tästä. Emil ei voinut olla pohtimatta onko mies pompannut sadusta oikeaan maailmaan vai olisiko hän kenties eläkkeelle jäänyt satuhahmo. Miehen solmio oli myös samanlainen, punainen vihreillä raidoilla.

        Lapsuuden muistelu sai Emilin olon haikeaksi. Uusi kaupunki oli kolkko ja yksinäinen. Lapsuudesta mieleen oli elävästi painunut miten Emil juoksi mummolansa suurella pihalla puhallellen saippuakuplia. Marjapuskiin piiloutuen kun tuli kotiin lähdön aika. Ja tietysti päiväunien aikaan nurmikolla luettiin yhdessä kirjaa miehestä joka kasvatti pingviinejä. Miehen muistaminen sai Emilin taas heräämään todellisuuteen. Emil etsi miestä katsellaan. Ikkunasta hän näki enää vain popliinitakin selkämyksen viilettävän kaukana kadulla. 

b. )    

       Guntz aloittelee aamurutiineitaan eläintarhassa. Vanhasta koalasta, Masasta, on vuosien saatossa tullut Guntzille hyvä ystävä, jolle kertoa asioita, vaikkei se ehkä vastaakaan. Muuten Guntz voisi olla hyvin yksinäinen sillä harvat eläintarhan kävijät uskaltautuvat hänen puheilleen tämän ihonvärin vuoksi.

      Tänään kuitenkin kokopään peittävään huiviin ja suuriin aurinkolaseihin sonnustautunut nainen astelee Guntzin luo ja aloittaa keskustelun Englanniksi, kolumbialaisella aksentilla. Nainen näyttää tutulle mutta Guntz ei saa millään nimeä mieleensä. Nainen kertoo mitä ihmeellisempiä asioita itsestään kuten että asuu väliaikaisesti Kurukadun pienessä hotellissa, ja on maistanut toissapäivänä ensimmäistä kertaa elämässään suomalaisia silakkapihvejä. Nainen mainitsee myös kaipaavansa juuri tällaisia ennakkoluulottomia juttuhetkiä, sekä samanlaista ystävyyttä kuin Masalla ja Guntzilla, ilman vaatimuksia. Keskustelun päätteeksi nainen kertoo esiintyvänsä ensi kuussa Lappeenrannassa, jos vaikka Guntzilla olisi kiinnostusta tulla katsomaan.  Naisen lähdettyä Guntz miettii miettimistään kuka tämä nainen oikein oli. Viimein hän saa sen päähänsä, sehän oli Shakira, kolumbialaistaustainen laulaja! Guntz ryntää heti koala puun luo ja huudahtaa Masalle: ”Voi pojat, ensi huhtikuussa lähdetään Lappeenrantaan!”  Masa päästää lempeän äännähdyksen hyväksyväksi vastaukseksi.

1. Miksi valitsin kurssin?

Valitsin äidinkielen tukea kirjoittamiseen -kurssin, sillä luulen sen olevan hyödyllinen minulle. Ajattelen sujuvasta kirjoitustaidosta olevan paljon hyötyä niin kouluasioissa, kuin muuallakin elämässä. Haluaisin kurssin aikana neuvoja hyvän tekstin kirjoittamiseen ja oppia kirjoittamaan sujuvasti selkeää mutta kuitenkin monipuolista tekstiä. Olisi tärkeää myös tietää, mitä kaikkea hyvässä tekstissä tulee olla ja mitä taas ei missään nimessä saisi olla.

En koe olevani vielä kovin vahva kirjoittamisessa, ja moni asia kaipaa harjoitusta. Eniten ongelmaa tuottaa tekstin tuottaminen ja kirjoittamisen aloitus. Aikaa menee aina paljon sopivia sanoja ja lauseita keksiessä, enkä onnistu keksimään erilaisia sanoja, vaan käytän usein samoja moneen kertaan. Lauseista tulee myös helposti liian pitkiä tai lyhyitä, sekä sanatkin saattavat välillä olla väärässä järjestyksessä. Kehittämistä kaipaavat paljo myös yleisesti kielioppitaidot.

Kirjoitan oikeastaan vain koulussa ja kouluasioita, vaikka pidän myös vapaa-ajallani blogia. Sinne en kuitenkaan kirjoita juuri mitään. Oman kirjoittamisen sijaan luen paljon muiden blogeja ja kirjoituksia. 

TÄMÄ(linkki, klikkaa) on mielestäni todella hyvä teksti, ja muutenkin loistava blogi. Blogin pitäjä kirjoittaa mielenkiintoisesti ja olen monissa asioissa samaa mieltä hänen kanssaan, joista hän on mielipiteensä kirjoittanut. Hauskuus ja sarkastisuus ovat myös yksi tärkeimpiä ominaisuuksia kirjoittajan teksteissä.