2. mielipideteksti

Anonyymilla lupa ilkeilyyn?

    Etsit netistä tietoa, kuinka hoitaa kotikonstein kipeytynyttä kurkkuasi. Sen sijaan että löytäisit loistavia neuvoja ja niksejä, Google tarjoaa lukemattoman määrän keskustelupalstoja joilla äidit kilpailevat paremmuudestaan, lytäten toisiaan kerta toisensa jälkeen, pahemmin ja pahemmin. ”Siis etsä tiedä kuinka kurkkukipua hoidetaan?? Oot varmasti niinku huonoin äiti 4eva!!! Mä ainanki keitän mustikkakeittoo ja muita yrttejä ja rohtoja niin paljon ettei muut edes sellaseen pystys” kirjoittaa h0tMama_75. Tähän on vastannut Anonyymi78569311230 kommentillaan: ”Mä ihan säälin teidän muksuja, sossuillehan tosta pitäis ilmottaa. Mun lapset ei edes oo koskaan kipeinä, koska ennaltaehkäisen kaiken niin hyvin ettei niihin voi mikään tarttuu. Tosin meidän prinsseillähän on jo valmiiksi paremmat geenit kun teidän hulivileillä.”

    Ja mistä tämä kaikki solvaus sai alkunsa? Joku viaton erehtyi kysymään olisiko kenelläkään keinoja kurkkukivun taltuttamiseen nopeasti, esimerkiksi hyvää yrttiteereseptiä. Kuulostaa karulta, mutta nykypäivänä touhu on juuri tätä. Internetissä kuka vain voi esiintyä millä nimellä tahansa, usein jopa täysin nimettömänä. Se saa ihmiset käyttäytymään raivotautisten apinoiden lailla, aivan kuin se oikeuttaisi törkeään käytökseen. Kaikille teille tiedoksi, jotka olette joskus kirjoittaneet ilkeän kommentin anonyyminä ajatellen sen olevan sallittua, olette erehtyneet, ja todella pahasti.

    Myös blogimaailma kasvaa kasvamistaan ja etenkin kaikkien vähänkään tunnettujen bloggaajien kommenttiboksit täyttyvät väkisinkin väännetyistä ilkeilyistä, solvauksista ja ’tapa ittes’ –kommenteista. Koskaan ei olla tyytyväisiä mihinkään. Jos bloggaaja esittelee uuden Gina Tricotin perustopin jonka eilen on ostanut, saa hän järkyttävän määrän huorittelu kommentteja. Jos ei muuta ikävää sanottavaa keksitä, niin sitten edes huulipunan värin täytyy olla väärä, josta päästään niinkin mukaviin kommentteihin kuin ”miten voit edes elää itses kaa, toi sävy tekee sust niin ruman, tai oikeastaan oot kokonaan iha sikaruma ämmä, ei huhhuh!!”

    Miksi nimimerkki ’Anonyymi’ saa ihmiset niin villeiksi? Eikö kukaan tunne minkäänlaista syyllisyyttä tai omantunnon tuskia haukuttuaan ventovieraan ihmisen alimpaan maanrakoon? Onko ihmiskuntamme todellakin niin kieroon kasvanut, että kaikki tunnemme suurta vihaa ja katkeruutta jos joku vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, tai kauhistus sentään, peräti onnelliselta!? Saavatko ihmiset jonkinlaista sairasta mielihyvää tietäessään pahoittaneensa jonkun mielen tai loukanneen tätä syvästi? Vai onko pääasiana vain pilata toisen ilo?

    Koko maailma ja varsinkin internet on täynnä tyhmiä kysymyksiä, joita myös minä ihmettelen, ja ihmisiä joista ei vain yksinkertaisesti voi pitää. Silti en koe minkäänlaista tarvetta mennä nimettömänä haukkumaan ketään, nauramaan muille, tai kertomaan miksi en pidä heistä. Eli täysin tietoisesti pahoittamaan muiden mieliä ja pilaamaan päivää. Parhaana nyrkkisääntönä pidän ajatusta, että jos et voisi kuvitella sanovasi kirjoittamaasi asiaa kyseiselle henkilölle suoraan, henkilökohtaisesti ja päin naamaa, ei sitä myöskään silloin tule kirjoittaa. Jos sinulla ei myöskään ole tietoa henkilöä askarruttaneesta asiasta, eli toisin sanoen et kykene häntä auttamaan, ei sinun tarvitse silloinkaan mennä nauramaan tai haukkumaan toisen tietämättömyydelle. Suuremmalta vaivalta säästyt kun et kommentoi mitään, ja annat aiheesta jotakin tietävien häntä auttaa. Näin vältät myös toisten turhan mielipahan.

    Toki anonyymeilta saa myös piristäviä kommentteja, loistavaa vertaistukea ja apua ongelmiin. Rakentava palaute sekä toisen tsemppaus on aina sallittua, mutta kirjoititpa sitten mitä tahansa, aina pitäisi pystyä seisomaan ylpeästi omien sanojensa takana, täysin omalla nimellään.

6. novelli

   Istun kotona omassa nojatuolissani. Karvainen vilttini on lämmin ja mukavuudentuntua lisää tulikuuma piparminttutee. Sade hakkaa ikkunoita vasten ja vanhan koivun oksat heiluvat uhkaavasti. Tabletiltani selaan viimeisimmät blogi päivitykset ja mietin eilisillan tapahtumia.


   Päätän lähteä ulos kävelemään. Kadut tulvivat ja hiukseni sekä vaatteeni ovat hetkessä läpimärät. Haistan voimakkaasti kastemadon ja muistan sen ainoan syyn miksi vihaan tätä. Pienestä pitäen olen inhonnut vesisateesta johtuvaa kastemadon hajua, ja niiden välttelyä märillä kaduilla. Olen kuitenkin niitä harvoja ihmisiä jotka muuten pitävät sateesta. Näen erään koiranulkoiluttajan katsovan minua nyrpeästi, miksi hymyillä tällä säällä?


   Hymyilen miehelle kahta leveämmin, ehkä saan hänet ärsyyntymään entisestään. Rakastan tunnetta kun hiukseni kehystävät naamaani märkinä, pisaroiden valuessa alas kaulalleni. Rakastan tunnetta kun ohuet vaatteeni liimautuvat ihooni ja muuttuen läpinäkyviksi. Rakastan tunnetta sateen keskellä, samalla tuntien oloni lämpimäksi. Rakastan tunnetta kun saan heittää käteni levälleen ja pyöriä hullun lailla. Rakastan tätä vapauden tunnetta, joka minut valtaa aina kun seison sateessa.  Kun ei ole kiire mihinkään, eikä mistään tarvitse välittää. Saan vain olla. Vain minä, kesäinen vesisade ja läpimärät varpaani.


   Ja pienen hetken minusta tuntuu, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Niin on aina käynyt ja niin tulee aina käymään. Jokaisesta pahasta seuraa myös aina jotain hyvää. Elämä on kuin säätila, aina ei paista aurinko. Muutokset voivat tulla yllättäen, kulman takaa voi hyökätä suuri myrsky aivan odottamatta. Mutta meidät on tehty selviytymään. Meitä ei ole tehty sokerista, eihän?

Ei minua ainakaan.

kurssipalaute

   En usko että kirjoitustaitoni parani kauheasti kurssin aikana, mutta ehkä vähän kumminkin. Edelleen tuottaa ongelmia aloittaa kirjoittaminen ja keksiä kirjoitettavia asioita ja aiheita.

   Kurssin työtapa tietokoneilla oli hyvä, sillä niin saa helpommin muokattua tekstiä myös jälkikäteen ja se on mukavampaa. Helposti käy kuitenkin niin, että ei tee paljon tunnin aikana koska on mielekkäämpääkin tekemistä esim. muilla nettisivuilla ja lopulta hommat jäävät kotiin. On myös hyvä että kaikki kirjoitetaan blogiin, josta ne on helposti kaikki löydettävissä ja nähtävillä.

   Tehtävätyypit oli hyviä ja niitä oli sopivasti, mutta useimmat pikkutehtävät jäivät minulta tekemättä, koska tein aina niin kauan suurempia kirjoitustehtäviä.

   Olisin kaivannut kuitenkin enemmän sellaista opetusta jossa kerrotaan myös tärkeitä ominaisuuksia esim. tekstitaitovastaukselle ja esseelle. Myös enemmän palautetta omista kirjoituksista, että mitä täytyy vielä parantaa jne. olisi ollut hyvä saada.

Elokuva jonka olisi voinut jättää tekemättä (5. arvostelu)

Seitsemän vuoden tauon jälkeen kauhuparodiasarja Scary Movie on viimein saanut jatkoa. Viides osa tuli ensi-iltaan 19.4.2013. Itsekin kävin katsomassa tämän Malcolm D. Leen ohjaaman elokuvan ja aiempiin osiin nähden odotin huomattavasti enemmän. 

Scary Movie -elokuvien ideana on parodioida tunnettuja ja suosittuja kauhuelokuvia. Yhteen elokuvaan on otettu paljon piirteitä ja kohtia monista eri kauhuelokuvista ironisoiden ja nauraen alkuperäisille elokuville. Myös julkisuuden henkilöt saattavat päästä ivailun kohteeksi. Scary Movie 5 irvailee muun muassa menestyselokuville Paranormal Activity, Mama, Sinister, The Evil Dead, Inception, Black Swan sekä Apinoiden planeetan synty. Alkukohtauksessa Lindsay Lohan ja Charlie Sheen esittävät itseään ja latelevat muka hauskoja kommentteja julkisuuskuvastaan. Elokuvassa myös popkulttuuri pääsee ivan kohteeksi, ja alkukohtauksessa itseään esittämässä ovat Snoop Dogg ja Mac Miller tyhminä pilvenpolttajina keskellä metsää.

Viides osa oli todellinen pohjanoteeraus. Kaikki aiemmat osat ovat linkittyneet toisiinsa samojen pääosanäyttelijöiden sekä kummitusnaamaria käyttävän ja pilven poltosta kiinnostuneen Ghostfacen ansiosta. Aiemmat osat tehtiin kaikki kuuden vuoden sisällä, kun taas viides ilmestyi seitsemän vuotta neljännen julkaisusta. Kaikki vanhat Scary Movie -piirteet on haudattu, mukaan lukien Ghostface sekä Anna Farisin näyttelemä päähenkilö Cindy Campbell. Marisätkä- sekä kakkahuumorikin on jo aikansa elänyt, tai pikemminkin luulen, etteivät tekijät enää keksi yhtä hauskoja sutkauksia ja toimivaa läppää.

Toki elokuvassa sai myös nauraa, joissakin kohtauksissa. Elokuvaa tehdessä oli kuitenkin ehkä yritetty liikaa, sillä se meni monessa kohtaa yli. Lisämiinuksena myös on, että osa elokuvan dialogista on jätetty kokonaan kääntämättä. Oma mielipiteeni ja ilmeisesti monien muidenkin on, että Scary Movien viides ja varmasti viimeinen osa olisi kannattanut jättää tekemättä. Kaikkien odotukset olivat korkealla viidennen osan suhteen ja elokuvateatterista lähtiessä salissa oli hieman pettynyt fiilis. Tämä kauhukomediasarja olisi tullut jättää neljään osaan, jotta kaikille olisi jäänyt hyvä fiilis mieleen Scary Moviesta.

5. Ikärajojen tärkeys (4. tehtävä, ESSEE)

   Muistat varmaan ajan jolloin oli niin paljon rajoituksia ettei tiennyt mistä  aloittaa niiden rikkomisen. Pienestä pitäen piti päästä rikkomaan jotain ikärajasuositusta, jos ei tarkoituksella niin sitten vahingossa. Salaa katsottiin 9-vuotiaana elokuvia joiden ikäraja oli K-15. Se tuntui jännittävältä ja niin kielletyltä. Vanhetessa saavutat iän, joka oikeuttaa jonkin tekemiseen, mutta se ei enää kiinnosta. Taas keksitään uusi ikäraja jota täytyy rikkoa. 14-vuotiaana ajat mopollasi ilman kilpiä ja korttia, vaikka 15-vuotissyntymäpäivä häämöttää jo ovella. Myöhemmin pyydät vanhempia ystäviäsi ostamaan kaljaa ja tupakkaa, vaikka kiinnijäämisen riski on suuri. Autoakin pitää päästä kokeilemaan salaa pimeällä parkkipaikalla. Kun vihdoin saavutat sen kuuluisan täysi-ikäisyyden, ei se olekaan niin siistiä, koska saat vihdoin tehdä mitä haluat, ja täysin laillisesti. Jännitys katoaa elämästäsi. Muistuuko mieleen?

   Elämme yhteiskunnassa jossa ikärajoja pursuaa joka nurkasta. Kaikki olemme niitä rikkoneet joskus, edes jossain määrin. Jos nuoret kykenevät näihin asioihin jo ennen ikärajan suositusikää, herää kysymys tarvitaanko ikärajoja edes? Olisiko maailma parempi ilman minkäänlaisia ikärajoja? Minun mielestäni ei todellakaan.

   Mietitäänpä vaikka pelien ja elokuvien ikärajasuosituksia. On paljon kauhu- ja räiskintäelokuvia sekä -pelejä, joiden ikärajana on 16 vuotta. Silti monet ala-asteikäiset pelaavat ja katsovat näitä väkivallan huipentumia. Seurauksena tästä voi olla lasten lisääntyvää aggressiivisuutta, rikollisuutta ja jopa huonoa koulumenestystä. Toinen puoli ikärajallisissa elokuvissa on seksuaalisuus, jolla on nykypäivänä erittäin suuri osa kaikessa ympärillämme. Se altistaa lapsen ennenaikaisesti käsittelemään asioita, joista hänen ei vielä tarvitse tietää. Pienet lapset eivät ole vielä valmiita katselemaan tai varsinkaan itse pelaamaan näitä seksin ja väkivallan täyteisiä ohjelmia. Se vääristää heidän kuvaansa maailmasta ja voi saada lapset aikuistumaan aivan liian aikaisin. Ikärajat peleissä, elokuvissa ja tv-ohjelmissa ovat siis asetettu aivan syystäkin, mutta näissä ei kuitenkaan mielestäni ole kuolemanvakavaa vaikka hieman sallittua ikää aiemmin näitä katsoisikin.

   Toinen asia ovat alkoholi- ja tupakkatuotteet. Ikärajana on K-18, mutta silti nykypäivänä näkee jo ala-asteikäisiä tupakoimassa salaa metsässä. Minun mielestäni se on todella hirveää. Lapset eivät vielä ymmärrä sitä mikä on oikeasti vaaraksi heidän terveydelleen, koska eivät ymmärrä mitä kaikkea päihde tuottaa elimistöön. Vaikka yli 15-vuotiaat jo usein tietävätkin päihteiden vaarat, ja käyttö vain lisääntyy, niin ei se ole silti hyvä syy alentaa rajaa. Mitä nuorempana aloitat käytön, sitä aiemmin tulee myös haittavaikutukset. Täysi-ikäisyyteen päästäessä nuoret osaavat myös jo ajatella omilla aivoillaan, haluavatko juuri HE polttaa tai juoda, vai johtuuko se vain sosiaalisesta painostuksesta. Silloin useimmat osaavat jo myös käyttää kohtuudella. On myös näitä ”sankareita” jotka välittävät lapsille päihteitä. Mutta mietihän tilannetta, kun olet ostanut alaikäiselle viinaa, ja hän joutuu esimerkiksi vatsahuuhteluun, tai pahimmassa tapauksessa kuolee yliannostukseen tai onnettomuudessa sinun ostamasi alkoholin vaikutuksen alaisena. Vastuu on aina sillä aikuisella, joka ala-ikäiselle jotain välittää, kyselyistä huolimatta.

   Myös energiajuomiin on tulossa jos ei ole jo tullutkin ikäraja, joka on K-15. Se on hyvä sillä monet lapsetkin litkivät koko ajan energiajuomaa, eivätkä edes tiedä sen haittavaikutuksista. Suositusmäärä on korkeintaan kaksi tölkkiä päivässä, jotkut juovat sitä janoon, monta kertaa päivässä. Energiajuomista on paljon haittavaikutuksia varsinkin ala-asteikäisille, mm. levottomuutta, unettomuutta sekä hampaiden kunnon heikkenemistä. Tämän takia on hyvä että joku muu säätelee heidän energiajuoman ostoaan.

   Mopokortin ikäraja on nykyisin 15-vuotta, kuten myös traktorikortin. Ajokortin puolestaan 18-vuotta. Monet miettivät miksi meillä ajokortti on K-18 vaikka esimerkiksi Amerikassa se on vain K-16. Kuitenkaan Jenkeissä alkoholia saa ostaa vasta 21 täytettyään. Minusta tämä ajokortti asiakin on hyvin mietitty, koska 16-vuotias voisi olla liian nuori autonrattiin. Se voi vaarantaa monen ihmisen hengen. Mopo on periaatteessa turvallisempi näille nuorille, sillä se ei kulje lujaa. Mopoiäksi 15 on myös hyvä ikä. Silloin on jo hieman kypsynyt ajamaan liikenteessä, mutta ei kuitenkaan pääse heti hyppäämään autonrattiin. Näitäkin päätöksiä tehdessä on tutkittu tilastoja ja pohdittu tarkkaan minkä ikäinen on valmis mihinkin, ja samalla turvallinen itselleen ja muille.

   Kaikissa baareissa, bubeissa ja yökerhoissa on ikäraja 18-vuotta tai jopa enemmän. Se on ymmärrettävää koska se liittyy yhteen alkoholilainsäädännön kanssa. Silti monet ala-asteikäiset ovat käyneet baareissa monesti ennen täysi-ikäsyyttä. Mielestäni tämä ei ole niin vakava rike, tai haitaksi kenellekään, sillä lähes aina nämä ala-asteikäiset baarikärpäset ovat 17-vuotiata ja pian täyttämässä 18. Toki kaikkia pitäisi koskea samat säännöt mutta jos menet baariin jonkun toisen passilla, sitä on todella vaikeaa todistaa ettet olisikaan tämä passin osoittama henkilö. On kuitenkin myös kahviloita joihin tulee ikärajat tietyn kellonajan jälkeen. Se on vähän omituista, koska näissä kahviloissa useimmiten juodaan edelleen vain kahvia vielä ikärajan voimaan astumisen jälkeenkin. Toisaalta tällä varmaan estetään teinien turha hengaaminen kahvilassa, vieden maksavien asiakkaiden tilaa. Silti välillä mietityttää, miksi näissä ikäraja ei ole esim. 17-vuotta.

   Ikärajoja on monia, ja useimmilla niillä on hyvä tarkoitus, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan. Uskon että kaikki rajat ovat tarkkaan harkittuja kaikkien osapuolien kannalta, vaikka joitakin niistä ei mielestäni tarvitsekaan noudattaa niin tiukkapipoisesti.

-

Mikä on ylioppilasessee ja miten se tehdään?

a)

-Esseen pohjana voi olla aineisto, esim. joku teksti, kuva, maalaus, mainos jne.
-Jos on aineisto, sitä täytyy käyttää, tunnistaa tekstilaji, kertoa lähdetiedot
-Voi myös olla annettu pelkkä otsikko tai lyhyt johdatus esseeseen
-Olennaisen pitää erottua sivuseikoista
-Esitetyt väitteet täytyy perustella hyvin
-Otsikon pitää viitata sisältöön (jos sitä EI ole annettu etukäteen)
-Tekstiä ei pidä kirjoittaa asioiden mieleentulojärjestyksessä, vaan järjestelmällisesti
-Kieliopillisuus tärkeää
-Kielen tulisi olla värikästä ja rikasta
-Käsittele aihetta tehtävänannon mukaisesti
-Älä esitä pohjatekstin väitteitä ominasi
-4-5 sivua, mielellään ainakin yksi konsepti
-esseessä saa usein olla olla omia mielipiteitä ja pohdintaa.
-essee on laaja, mutta tehtävänantoa täytyy noudattaa

3. tekstitaitovastaus

c)  Vanhukset mielensäpahoittajina

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan (2010) luvussa Vaniljaeskimo puhuu minä-kertojana vanha mies, joka ei selvästi ole tyytyväinen nykypäivän toimintaan ja asiakaspalveluun.

Kyrön tekstistä saa melko negatiivisen kuvan vanhuksista sekä vanhuudesta, sillä mihinkään uuteen ei olla tyytyväisiä ja 'asiat olivat paremmin' ennen vanhaan. Vanhukset ovat tottuneet teitittelyyn sillä se kuului tapoihin heidän nuoruudessaan, joten novellin mies on todella järkyttynyt ja pahoillaan kun lääkäri ei teitittelekään häntä, eikä edes sinuttele, vaan puhuu sä- murteella. Vanhuksen mielestä tämä oli osoitus ettei enää osata edes suomen kieltä puhua.  Vanhuksen mielestä sinutella saa vain hyvin tunnettaessa, eikä nuori 'pojankloppi' poninhännällä ja farkuilla varustettuna ole varsinkaan sopiva henkilö sinuttelemaan. Lääkäri ei myöskään kättele miestä bakteerien pelossa, joka on myös osoitus epäkunnioituksesta vanhuksen silmin. Tekstin vanhus ei myöskään pidä kun lääkäri kirjaa tietoja tietokoneella, eikä paperille niin kuin ennen. Myöskin vanhan ja tutun lääkärin vaihtuminen nuorempaan sapettaa. Tästä saa kuvan etteivät vanhat ihmiset pidä tekniikan kehityksestä tai uudistuksista ja muutoksista yhteiskunnassa.

Novellin vanhus kertoo ajavansa taksiseteleillä edestakaisin, kun terveyskeskuksenkin parkkipaikallakin voi nykyisin joutua kolariin. Tästä saa käsityksen ettei vanhukset pidä myöskään nykymaailman hurjastelijoista tai autoilukulttuurista. Vakuutuslappujen täyttö on myös suuri ja vaivalloinen homma. Tekstin mies oli kauhuissaan kun jäätelökioskilla ei ollutkaan suomalainen tyttö myymässä, vaan ulkomainen. Mies epäili hyvin ennakkoluuloisesti tytön työskentelytaitoa ja oli muutenkin hämmentynyt kun myyjä osasikin suomea. Tästä tulee mieleen että vanhukset ovat usein rasistisia ja ajattelevat ’suomi suomalaisille’ –tyylillä, eiväthän he ole tottuneet koko ajan lisääntyvään kansainvälisyyteen.

Kaiken kaikkiaan Tuomas Kyrön novellista saa melko tyytymättömän kuvan vanhuksista, ja tulee tunne ettei mikään ole nykymaailmassa hyvin. Toisaalta vanhan miehen ajatukset ovat hauskoja, koska ne kuvastavat käsitystä niin erilaisesta maailmasta.

pe 12.4

a. ) 

       Emilin mieleen putkahti muisto lapsuudesta. Emilille luettiin usein satua hieman omituisesta miehestä, joka kasvatti pingviinejä. Mies muistutti todella paljon sadun miestä, joskin hän oli kuin nuutunut ja vanha versio tästä. Emil ei voinut olla pohtimatta onko mies pompannut sadusta oikeaan maailmaan vai olisiko hän kenties eläkkeelle jäänyt satuhahmo. Miehen solmio oli myös samanlainen, punainen vihreillä raidoilla.

        Lapsuuden muistelu sai Emilin olon haikeaksi. Uusi kaupunki oli kolkko ja yksinäinen. Lapsuudesta mieleen oli elävästi painunut miten Emil juoksi mummolansa suurella pihalla puhallellen saippuakuplia. Marjapuskiin piiloutuen kun tuli kotiin lähdön aika. Ja tietysti päiväunien aikaan nurmikolla luettiin yhdessä kirjaa miehestä joka kasvatti pingviinejä. Miehen muistaminen sai Emilin taas heräämään todellisuuteen. Emil etsi miestä katsellaan. Ikkunasta hän näki enää vain popliinitakin selkämyksen viilettävän kaukana kadulla. 

b. )    

       Guntz aloittelee aamurutiineitaan eläintarhassa. Vanhasta koalasta, Masasta, on vuosien saatossa tullut Guntzille hyvä ystävä, jolle kertoa asioita, vaikkei se ehkä vastaakaan. Muuten Guntz voisi olla hyvin yksinäinen sillä harvat eläintarhan kävijät uskaltautuvat hänen puheilleen tämän ihonvärin vuoksi.

      Tänään kuitenkin kokopään peittävään huiviin ja suuriin aurinkolaseihin sonnustautunut nainen astelee Guntzin luo ja aloittaa keskustelun Englanniksi, kolumbialaisella aksentilla. Nainen näyttää tutulle mutta Guntz ei saa millään nimeä mieleensä. Nainen kertoo mitä ihmeellisempiä asioita itsestään kuten että asuu väliaikaisesti Kurukadun pienessä hotellissa, ja on maistanut toissapäivänä ensimmäistä kertaa elämässään suomalaisia silakkapihvejä. Nainen mainitsee myös kaipaavansa juuri tällaisia ennakkoluulottomia juttuhetkiä, sekä samanlaista ystävyyttä kuin Masalla ja Guntzilla, ilman vaatimuksia. Keskustelun päätteeksi nainen kertoo esiintyvänsä ensi kuussa Lappeenrannassa, jos vaikka Guntzilla olisi kiinnostusta tulla katsomaan.  Naisen lähdettyä Guntz miettii miettimistään kuka tämä nainen oikein oli. Viimein hän saa sen päähänsä, sehän oli Shakira, kolumbialaistaustainen laulaja! Guntz ryntää heti koala puun luo ja huudahtaa Masalle: ”Voi pojat, ensi huhtikuussa lähdetään Lappeenrantaan!”  Masa päästää lempeän äännähdyksen hyväksyväksi vastaukseksi.

1. Miksi valitsin kurssin?

Valitsin äidinkielen tukea kirjoittamiseen -kurssin, sillä luulen sen olevan hyödyllinen minulle. Ajattelen sujuvasta kirjoitustaidosta olevan paljon hyötyä niin kouluasioissa, kuin muuallakin elämässä. Haluaisin kurssin aikana neuvoja hyvän tekstin kirjoittamiseen ja oppia kirjoittamaan sujuvasti selkeää mutta kuitenkin monipuolista tekstiä. Olisi tärkeää myös tietää, mitä kaikkea hyvässä tekstissä tulee olla ja mitä taas ei missään nimessä saisi olla.

En koe olevani vielä kovin vahva kirjoittamisessa, ja moni asia kaipaa harjoitusta. Eniten ongelmaa tuottaa tekstin tuottaminen ja kirjoittamisen aloitus. Aikaa menee aina paljon sopivia sanoja ja lauseita keksiessä, enkä onnistu keksimään erilaisia sanoja, vaan käytän usein samoja moneen kertaan. Lauseista tulee myös helposti liian pitkiä tai lyhyitä, sekä sanatkin saattavat välillä olla väärässä järjestyksessä. Kehittämistä kaipaavat paljo myös yleisesti kielioppitaidot.

Kirjoitan oikeastaan vain koulussa ja kouluasioita, vaikka pidän myös vapaa-ajallani blogia. Sinne en kuitenkaan kirjoita juuri mitään. Oman kirjoittamisen sijaan luen paljon muiden blogeja ja kirjoituksia. 

TÄMÄ(linkki, klikkaa) on mielestäni todella hyvä teksti, ja muutenkin loistava blogi. Blogin pitäjä kirjoittaa mielenkiintoisesti ja olen monissa asioissa samaa mieltä hänen kanssaan, joista hän on mielipiteensä kirjoittanut. Hauskuus ja sarkastisuus ovat myös yksi tärkeimpiä ominaisuuksia kirjoittajan teksteissä.