pe 12.4

a. ) 

       Emilin mieleen putkahti muisto lapsuudesta. Emilille luettiin usein satua hieman omituisesta miehestä, joka kasvatti pingviinejä. Mies muistutti todella paljon sadun miestä, joskin hän oli kuin nuutunut ja vanha versio tästä. Emil ei voinut olla pohtimatta onko mies pompannut sadusta oikeaan maailmaan vai olisiko hän kenties eläkkeelle jäänyt satuhahmo. Miehen solmio oli myös samanlainen, punainen vihreillä raidoilla.

        Lapsuuden muistelu sai Emilin olon haikeaksi. Uusi kaupunki oli kolkko ja yksinäinen. Lapsuudesta mieleen oli elävästi painunut miten Emil juoksi mummolansa suurella pihalla puhallellen saippuakuplia. Marjapuskiin piiloutuen kun tuli kotiin lähdön aika. Ja tietysti päiväunien aikaan nurmikolla luettiin yhdessä kirjaa miehestä joka kasvatti pingviinejä. Miehen muistaminen sai Emilin taas heräämään todellisuuteen. Emil etsi miestä katsellaan. Ikkunasta hän näki enää vain popliinitakin selkämyksen viilettävän kaukana kadulla. 

b. )    

       Guntz aloittelee aamurutiineitaan eläintarhassa. Vanhasta koalasta, Masasta, on vuosien saatossa tullut Guntzille hyvä ystävä, jolle kertoa asioita, vaikkei se ehkä vastaakaan. Muuten Guntz voisi olla hyvin yksinäinen sillä harvat eläintarhan kävijät uskaltautuvat hänen puheilleen tämän ihonvärin vuoksi.

      Tänään kuitenkin kokopään peittävään huiviin ja suuriin aurinkolaseihin sonnustautunut nainen astelee Guntzin luo ja aloittaa keskustelun Englanniksi, kolumbialaisella aksentilla. Nainen näyttää tutulle mutta Guntz ei saa millään nimeä mieleensä. Nainen kertoo mitä ihmeellisempiä asioita itsestään kuten että asuu väliaikaisesti Kurukadun pienessä hotellissa, ja on maistanut toissapäivänä ensimmäistä kertaa elämässään suomalaisia silakkapihvejä. Nainen mainitsee myös kaipaavansa juuri tällaisia ennakkoluulottomia juttuhetkiä, sekä samanlaista ystävyyttä kuin Masalla ja Guntzilla, ilman vaatimuksia. Keskustelun päätteeksi nainen kertoo esiintyvänsä ensi kuussa Lappeenrannassa, jos vaikka Guntzilla olisi kiinnostusta tulla katsomaan.  Naisen lähdettyä Guntz miettii miettimistään kuka tämä nainen oikein oli. Viimein hän saa sen päähänsä, sehän oli Shakira, kolumbialaistaustainen laulaja! Guntz ryntää heti koala puun luo ja huudahtaa Masalle: ”Voi pojat, ensi huhtikuussa lähdetään Lappeenrantaan!”  Masa päästää lempeän äännähdyksen hyväksyväksi vastaukseksi.